Ljubljanan jättiläinen, kiistelty ja rääväsuinen vasemmistofilosofi Slavoj Žižek, kävi kylässä Helsingissä luennoimassa ja mainostamassa itseään käsitteleviä kirjoja Pehmeä vallankumous ja Politiikkaa, idiootti! Helsingin Sanomat (1.12.2009) haastatteli miestä sivun verran ja täytyy myöntää että pari ajatusta osuivat hyvin. Žižek toteaa että viime vuosisadalla vasemmisto yritti muuttaa maailmaa liian nopeasti. Nopeus itsessään on ongelma. “Tee, älä ajattele”, on hänen mukaansa kaikkien valtaapitävien toimintamalli, joka luo ongelmia riippumatta tarkoituksen eettisyydestä. Kuulostaa niin tutulta, niin politiikassa kuin työelämässä. Runnotaan läpi uudistuksia ilman kunnollisia kartoituksia muutosten vaikutuksista ja pakotetaan ihmiset muuttumaan ilman motivaatiota tai selkeyttä. Toisinaan tuntuu että suurten organisaatiomuutosten kohdalla mantra tuntuu olevan “tärkeintä on muutos”, jonka avulla myös tarkoituksellisesti peitetään muita ongelmia, joita muutoksen tuulissa tuskastelevat työntekijät eivät ehdi huomaamaan.
Žižekin ratkaisu on siis muuttaa asioita pidemmän ajan kuluessa – ei pidä hosua. Nykymaailma kohtaa valtavia haasteita, jotka eivät monimutkaisuudessaan jää menneiden aikojen varjoon: mm. talouskriisi, biogenetiikka, ilmastonmuutos ja kiinalaismallisen autoritaarisen kapitalismin nousu. Žižek näkeekin filosofien modernin tehtävän kysyä oikeat kysymykset ja paljastaa haasteiden todellinen luonne – jotta voidaan toimia paremmin. Tämä on mielestäni erinomainen määrittely ns. asiantuntijan osallistumisesta yhteisen hyvän kehittämiseen, sillä eihän voida olettaa filosofien olevan hyviä lisäksi esim. politiikassa tai aktivismissa.
Žižek huomauttaa että usein pelkät kysymykset ja lähtöoletukset ovat niin vahvasti painottuneita, että ne mystifioivat kysymykset: ikään kuin peittävät ne helppojen ristiriitojen harsoon, joka estää näkemästä asioita objektiivisesti. Esimerkkinä mainitaan rasismin typistyminen keskusteluun suvaitsemattomuudesta, vaikka ilmiönä se levittäytyy todella moneen suuntaan ja syvällisiin ongelmakenttiin. Tarvitaan paneutumista, tutkimusta ja ihan puhdasta älyllistä työtä, että vaikeiden ongelmien syy-seuraus-suhteita saa kartoitettua ja esitettyä helposti ymmärrettävässä muodossa.
Aihepiiriin muuttuen, tulee mieleen yleinen lausahdus että ihmiset aliarvioivat muutosnopeuden lyhyellä aikavälillä ja yliarvioivat sen pitkällä aikavälillä. Esim. kännykät levisivät kaiken kansan puhelimiksi vain muutamissa vuosissa, mutta ihminen ei vieläkään ole käynyt Marsissa eivätkä autot lennä. Ehkä pitää lukaista yksi Žižekin kirja ja katsoa paraneeko oma kyky ennustaa tulevaisuutta.
