Kesä meni mahdollisuuksien mukaan irti internetin saloista, joten bloginkaan päivittäminen ei tuntunut oikein luontevalta. Nyt arjen lähdettyä taas rullaamaan ajattelin jatkaa tätäkin tointa. Aloitellaan syyskausi hiukan keveämmällä aiheella kuin Descartesin pohdinnat, joista ajattelin kirjoittaa joku toinen päivä.
Nettihesarin kolumnisti Jyrki Kiiskinen kirjoittaa tätä nykyä kolumnejaan samoilla otsikoilla kuin ranskalainen renesanssiajan ‘yleisfilosofi’ Michel de Montaigne 500 vuotta sitten kirjassaan ‘Essais’. Montaigne oli ajattelija, jonka yhtenä tavoitteena oli ymmärtää ihmistä ja ihmisyyttä. Kirja sisältää lyhyitä esseitä – eli aikansa kolumneja tai blogauksia – kaikenlaisista aiheista, kuten nyt Kiiskisen viimeisin “Mielikuvituksen voimasta”. Se ei varmaankaan ollut Montaignen esseekokoelma, jota lueskelin yhtenä loppukesän iltana kyläillessäni erään taidegalleristin luona, mutta kokemus oli yllättävän vahva: “Ihan kuin juuri kirjoitettu!” Huomiot, ajatuksenkulku, huumorintaju ja kirjoittajan olemus olivat ihan tätä päivää kunhan vanhahtavan sananparren unohti. Sama kokemus voi tosin tulla jo tosin vanhoja roomalaisia ja kreikkalaisia kirjoituksia lukiessakin – ja loppujen lopuksi kuinka vanhasta kirjoitetusta tekstistä tahansa. On se vaan jännä, kuinka vähän ihminen on muuttunut vuosituhansien aikana. Siinä on jotain kutkuttavan erikoista! Olisikohan peräti niin, että jos Montaignen kaltainen yleissivistynyt ihminen heijattaisiin aikakoneella nykyaikaan, niin tämä sopeutuisi ihan mukavasti pienen jetlagin jälkeen? Siitä vaan vuokrakämppä alle, parisuhde etsintään ja opettelemaan internetin salat. Olisiko hyppy Ranskan renesanssin kaupunkielämästä nykyajan kaupunkiin isompi kuin muuttaminen nyky-Suomen korpimaiden perukoilta Helsingin ytimeen latte-kahviloiden keskuuteen?
